Töölönlahti on paikka, jossa jokainen helsinkiläinen on joskus ollut. Tai ainakin olisi pitänyt olla.
Töölönlahti on keskustan helsinkiläisten yksi suurimmista
lenkkeilykohteista tasaisten, hyväkuntoisten teidensä ja kauniiden maisemiensa
vuoksi. Kulttuuri- ja taidetapahtumia järjestetään usein myös tällä alueella,
ja viime tammikuussa Lux Helsinki – tapahtuma sijoitettiin mm. Töölönlahdelle,
ja reitti Oopperalta Finlandiatalolle oli valaistu mitä kummallisimmin lyhdyin.
Töölönlahden ympäri on helppo, kaunis ja mukava kävellä, ja
itselleni se on päivittäinen rentoutumishetki, jossa yhdistyy Helsingin kova
mutta inspiroiva kaupunkimaisuus ja suomalainen luonto, vaikkakin vähäisenä,
mutta silti erittäin koskettavana ominaisuutena.
Aloitan itse kävelyni joko Finlandiatalon rappusilta tai
Oopperan takaa, mutta kummassakin on kuitenkin ensimmäisenä edessä suuri,
vihreä nurmialue ja ympäröivät koivut ja pajut. Vastapäivään kävellessä tulee
vastaan pitkä kaislojen ja puiden ympäröimä suora, joka päättyy Hakaniemen- ja
Töölönlahden ylittävään siltaan. Sillan vieressä kulkevat junat eivät omasta
mielestäni pilaa huikeaa tunnelmaa, joka tulee katsoessa sillalta koko lahtea
kerralla, ja illemmalla kaupungin hohde valaisee lahden veden, on tunnelma
lähes euforinen.
Sillan jälkeen on mäen päällä monille tuttu
kesäpäivänviettopaikka: Sinisen Huvilan kahvila, jonka terassilla voi kesällä
paistatella aurinkoa ja kylmällä säällä lämmitellä vaikka kaakaokupin ääressä. Sen
jälkeen alkava pitkä alamäki on rullalautailijan unelma, ja lenkkeilijöille
mukava palautumissuora.
Töölönlahden tien varrella on myös jäätelökioski, ja se
tarjoaa Helsingin virkistävimmät jäätelöt. Suomen Kansallisooppera on sijoitettu
myös lahden rannalle, ja sen ohitettua kierros Töölönlahden ympäri päättyy
taasen vehreään Hesperian puistoon, ja Mannerheimintien hälinä kantautuu
korviin idyllin rikkoen, siirtäen mielen satumaailmasta todellisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti