torstai 11. huhtikuuta 2013

Sininen, valkoinen, harmaa ja vihreä.






Töölönlahti on paikka, jossa jokainen helsinkiläinen on joskus ollut. Tai ainakin olisi pitänyt olla.
Töölönlahti on keskustan helsinkiläisten yksi suurimmista lenkkeilykohteista tasaisten, hyväkuntoisten teidensä ja kauniiden maisemiensa vuoksi. Kulttuuri- ja taidetapahtumia järjestetään usein myös tällä alueella, ja viime tammikuussa Lux Helsinki – tapahtuma sijoitettiin mm. Töölönlahdelle, ja reitti Oopperalta Finlandiatalolle oli valaistu mitä kummallisimmin lyhdyin.
Töölönlahden ympäri on helppo, kaunis ja mukava kävellä, ja itselleni se on päivittäinen rentoutumishetki, jossa yhdistyy Helsingin kova mutta inspiroiva kaupunkimaisuus ja suomalainen luonto, vaikkakin vähäisenä, mutta silti erittäin koskettavana ominaisuutena.
Aloitan itse kävelyni joko Finlandiatalon rappusilta tai Oopperan takaa, mutta kummassakin on kuitenkin ensimmäisenä edessä suuri, vihreä nurmialue ja ympäröivät koivut ja pajut. Vastapäivään kävellessä tulee vastaan pitkä kaislojen ja puiden ympäröimä suora, joka päättyy Hakaniemen- ja Töölönlahden ylittävään siltaan. Sillan vieressä kulkevat junat eivät omasta mielestäni pilaa huikeaa tunnelmaa, joka tulee katsoessa sillalta koko lahtea kerralla, ja illemmalla kaupungin hohde valaisee lahden veden, on tunnelma lähes euforinen.
Sillan jälkeen on mäen päällä monille tuttu kesäpäivänviettopaikka: Sinisen Huvilan kahvila, jonka terassilla voi kesällä paistatella aurinkoa ja kylmällä säällä lämmitellä vaikka kaakaokupin ääressä. Sen jälkeen alkava pitkä alamäki on rullalautailijan unelma, ja lenkkeilijöille mukava palautumissuora.
Töölönlahden tien varrella on myös jäätelökioski, ja se tarjoaa Helsingin virkistävimmät jäätelöt. Suomen Kansallisooppera on sijoitettu myös lahden rannalle, ja sen ohitettua kierros Töölönlahden ympäri päättyy taasen vehreään Hesperian puistoon, ja Mannerheimintien hälinä kantautuu korviin idyllin rikkoen, siirtäen mielen satumaailmasta todellisuuteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti